Kuinka koira oppii? Osa 2

Jatkoa artikkeliin: Kuinka koira oppii? Osa 1

LRS?

Kun koiralle on opetettu jotakin asiaa, johon on liitetty vihje (käsky) ja sitä on harjoiteltu / ollaan harjoittelemassa eri paikoissa, on aika ryhtyä tekemään myös erottelua. Erottelu tarkoittaa, että  koiran tulisi osata erottaa opeteltu vihje muista vihjeistä. Eli jos koiralle sanotaan istu, tarkoittaa se istu - ei maahan.  Usein koiran tehdessä tällaisen virheen harjoituksissa näkee vain toistettavan käskyn uudelleen.

Sen sijaan tässä vaiheessa hyväksi avuksi tulee LRS  (Least Reinforcing Scenario), jota kannattaa kokeilla.

Idea LRS:ssä on, että väärän toiminnon kohdalla jatketaan, mitä itse nyt sattuikin olemaan tekemässä.
Eli koiran olisi tullut tehdä käskystä kieppi ja koira tekeekin istumisen,  ei toimintaan reagoida vaan jatketaan mitä nyt oltiinkaan itse ikinä tekemässä ja parin sekunnin jälkeen annetaan ihan uusi vihje esim. 'koske', joka tarkoittaa käteen koskemista. Tämän vaihtoehtoisena annettavan tehtävän tulee olla koiralle entuudestaan tuttu ja todella paljon harjoiteltu. Koiran tulisi siis tehdä tämä vaihtoehtoinen tehtävä 98% varmuudella.

LRS:n käyttämistä varten tarvitaan harjoiteltavan vihjeen lisäksi siis ainakin kaksi muuta toimintoa, joista kummankin pitäisi olla aika hyvällä mallilla.

Väärän toiminnon jälkeen ohjaaja siis jatkaa 1-3sek, mitä nyt tekikin. Tämän jälkeen antaa uuden täysin eri toiminnon. Jos siis kaivelen nenää jatkan sitä, jos raavin päänahkaa jatkan sitä, jos taas tuijotin koiraa jatkan sitä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta siis vain sen pari - kolme sekuntia. Sen sijaan, että toistaisin tämän jälkeen uudelleen käskyn, sanonkin koiralle uuden käskyn esim. 'koske' (joka siis on koiralla tosi vahva toiminto).  Käteen kosketuksesta palkitaan ja treeniä jatketaan normaaliin tapaan. Tämän jälkeen voin siis jatkaa harjoitusta esimerkiksi juurikin sanomalla uudelleen 'kieppi'.

LRS on siis tarkoitettu tilanteisiin, joissa koira 'osaa' jo asian hyvällä tasolla eli koulutusvaiheessa 'erottelun' kohdalla. Puhtaasti sheippausvaiheessa ohjaaja voi olla passiivinen ja ohjaajan ollessa hiljaa koiran tulisi kuitenkin jatkaa aktiivisena.
Kun tämäkin toimii, eli erottelu sujuu voidaan tehtävä ottaa mukaan muihin liikkeisiin. Tokihan sen voi ottaa jo aiemmin, mutta silloin yleensä tarvitaan apuja.

Koulutus edelleen eteenpäin

Kun tehtävä on rakennettu vaiheeseen, jossa koira oikeasti osaa sen, saa koira enää satunnaisesti siitä palkkion.

Kun eri tehtäviä on rakennettu useampia edellä mainituin tavoin ensin kokonaisiksi liikkeiksi, on aika siirtyä rakentamaan liikekokonaisuuksia. Tässäkin käytetään satunnaistamista. Välillä koira saa palkkion yhden liikkeen, kolmen liikkeen, kahden liikkeen jne. jälkeen. Välillä sitten ihan vain jonkin halutun liikeosasen jälkeen.  Tällöin oivana apuna toimii esimerkiksi etäpalkkio.

Siinä vaiheessa, kun koira osaa jotakin useamman tehtävän verran ja kokonaisina liikkeinä (puhun nyt esimerkiksi tokosta, koiratanssista, PK-lajeista, nomesta jne.) kannattaa siirtää (pyrkiä ainakin siirtämään) koira tekemään enemmän laumavietin alle eli työskentelemään ohjaajalle, koska tämä vietti ei kylläänny samalla tavoin kuin muut. Koira kuitenkin on laumaeläin ja sillä on olemassa laumavietti.

Tässä joutuu tekemään työtä ja aluksi saattaa tuntua että koiran viretila laskee ja toiminto heikkenee. Kannattaa kuitenkin kokeilla sillä pitkässä juoksussa se on toimivaa ja koiran into nousee kyllä sieltä. Pitkäkestoisessa työssä koiralla alkaa muutoin helposti tulla ongelmia, kun palkkiota ei tulekaan ja se ei jaksa odottaa sitä. Koira sen sijaan saa kiitoksen ohjaajalta. Eli tässä kohtaa nyt vähän hämäävästi puhuin, koska tuleehan se palkkio, mutta se palkkio on ohjaajan kehut ja rapsutukset ja hyväksyntä eli kaikki ne, jota koiralle saa ottaa mukaan suoritukseen, koska ohjaajaa ei yhtälöstä täällä poisteta.

No voiko koiralle sitten kertoa koskaan, jos se tekee väärin?

 
Mielestäni koiralle voi kertoa, mutta vasta, kun se oikeasti, oikeasti osaa asioita, että nyt teit väärin ja kehua heti taas, kun korjaa oikeaan suuntaan. Tässä taas olennaista on se, että koira varmasti osaa asian eikä vain 'osaa sitä omistajan omassa päässä'. Koiralle, joka ei osaa, on turhaa mäkättää siitä, ettei se osaa. Silloin opetetaan. 

Jotta päästään siihen, että koira haluaa työskennellä ohjaajalle, tehtävän itsessään pitää olla koiralle myös palkitsevaa. Hyvällä koulutuksella koiralle saa opetettua ei niin luonnollisia asioita myös mukavaksi. Toko on tästä hyvä esimerkki.
Laumavietillä toimiminen ei varmastikaan luonnistu kaikilta ohjaajilta ja joissain tehtävissä sen saa esiin helpommin. Esimerkiksi metsästys ja paimennus ovat asioita, joissa ei nakkia osaavalle koiralle tarvitse olla tuputtamassa, koska yhteistyö ohjaajan kanssa on palkitsevaa.
Laumavietti toimiakseen tarvitsee myös sujuvan arkielämän koiran kanssa. Sillä tulee olla kaikki edellytykset toimimiseen eli pohja-asioiden tulee olla osaamisen lisäksi kunnossa.

Esimerkiksi aivan liian täynnä virtaa olevalta koiralta, joka siis on saanut liian vähän liikuntaa totaalisen hyvää käytöstä on turha odottaa - ensin isoimmat virrat liikuttamalla pois. Aikuisemmalla voi odottaa enemmän itsehillintää. Toisaalta tähän loppuvaiheeseen pääsyyn kuluu väkisinkin aikaa, jolloin koirakin on siinä kasvanut.

Eikö koiralle siis koskaan saa sanoa, että teit väärin, jos se ei osaa kaikkea?

Jos koira on tekemässä jotakin, mitä en koskaan ikinä milloinkaan halua sen tekevän ja yllätän sen jotakin sellaista tekemästä, tasan tarkkaan puutun siihen. Esimerkiksi, jos koira on jyrsimässä sohvaa ja sen siitä yllätän niin sanon, että 'Hei, mitä sä oikein puuhaat' ja todennäköisesti taputtelen käsiäni.
Jos kyse olisi aikuisesta koirasta, (näin ei onneksi koskaan ole käynyt), miettisin mikä on mennyt pieleen. Pentukoiran kanssa taas keskeytän tuon toiminnon ja hetken kuluttua annan sille jotakin muuta jyrsittävää.
Jos tassut on pöydällä, niin sama homma. Mietin myös, kannattako mitään jättää aluksi reunalle niin, että se on siinä suuhun poimittavana.
Jos homma on tapahtunut, kun en ole paikalla, niin homma on menetetty siltä kerralta. Oikeastaan fiksumpaa on ensin opettaa koira olemaan pienemmässä tilassa, jos ei ole mahdollisuutta vahtia ja kasvattaa sitten tilaa. Ja ainahan ei ole mahdollisuutta, kun yksinoloakin pitää treenata.

Ylipäätään koiralle on helpompaa opettaa asiat tekemään oikein, kun korjata vääriä toimintamalleja eli opettaa vanhan tilalle uusia.

Tämä oli tiukka tiivistelmä uusien asioiden opettamisen kulusta ja kaikkiin osiin sisältyy paljon vivahteita. Tässä ei siis ole käyty ollenkaan läpi ongelmakäytöksiä ja niiden kouluttamista vaan puhtaasti uusien asioiden opettamisen kulkua.

Treeni-iloa!