Koirien käytösongelmat ja lääkitys

Koirien käytösongelmat ja lääkitys

Tämä kirjoitus pohjaa K. Torpin ja K Tiiran luentoihin ja omiin ajatuksiini käydyistä aiheista.

Yleisimmin koirien käytösongelmien hoidossa on tuttuja uudenvuoden tulitteisiin liittyvän ääniarkuuden hoidot, eroahdistukseen liittyvät hoidot sekä luonnollisesti kipulääkkeet, koska käytöshäiriöiden, siis myös arkuuden ja ahdistuneisuuden sekä aggression takana voi hyvinkin olla kipu.
Lääkkeitä on kuitenkin paljon muitakin. Mitään määriä tai annostuksia tai lääkkeiden nimiä ei ole tässä tarkoitus käsitellä vaan ihan vain tuoda esiin, että näitä on laajemmaltikin kuin, mitä ehkä olemme tottuneet ajattelemaan.

Mitkä asiat vaikuttavat koiran ei-toivottuun käytökseen

Perimä – Koira on saanut perimässään tietynlaisen rakenteen ja tietynlaiset ominaisuudet, jotka ovat pysyviä. Näiden ilmiasuun voimme koulutuksella vaikuttaa, mutta itse koira on, mikä se on. Mutta, jos koira on reaktiivinen, sitä haastavampaa on sen käytösten muokkaaminen ja sitä herkemmin ongelmakäytöksiä laukeaa.  Normaalit koirat reagoivat asioihin hitaammin ja niillä on korkeampi reaktiokynnys kuin impulsiivisilla tai reaktiivisilla koirilla. Myös reaktion voimakkuudessa on eroja. Kuin myöskin siinä kuinka nopeasti koira on kiihtyneimmässä tilassaan. Normaali koira on siis helpompi, koska se reagoi harvempiin asioihin, hitaammin ja pienemmällä voimakkuudella niihinkin, mihin mahdollisesti reagoi.

Myös niillä luonteenominaisuuksilla, jotka koira on saanut perimässään, on omat hyvät ja huonot puolensa. Tähän vaikuttaa suuresti se, mihin tarkoitukseen koira on hankittu. Jos koira on otettu puhtaasti lenkkikaveriksi kovin vauhdikas ja toiminnanhaluinen koira voi olla haastava. Ja toisaalta taas, jos koira on hankittu harrastuskaveriksi ja tämä harrastuskaveri on perässä vedettävää sorttia, ei sekään toimi ehkä niin kuin oltiin haaveiltu.

Ikä – pentuvaiheessa koiralla on omat ikäkautensa, kunnes se aikuistuu, rodusta ja yksilöstä riippuen siinä yhden ja kolmen vuoden välillä. Tämä on ikä, jolloin käytösongelmia alkaa usein ilmaantua. Vanhuus luo vielä omat haasteensa aistien heiketessä.

Pentuvaihe. Tutkimuksissa on todettu, että aikainen erottaminen emosta on ennustava tekijä reaktiivisille käytöksille. Myös emän elinolosuhteet ja ravitsemus vaikuttavat voimakkaasti pentuihin. Huomioitavaa on, että nykytutkimuksen valossa jopa koiran vanhempien kokemat traumaattiset kokemukset voivat periytyä.  Ei siis todellakaan ole sama, mistä pentunsa hankkii!

Mitä vanhempana koiran käytösongelma ilmenee, sitä todennäköisemmin sen tausta on lääketieteellinen. Eli kun puhutaan koirista, jotka ovat aikuisiän jo reilusti aiemmin saavuttaneita.

Luonnollisesti koiran, meidän kannaltamme katsottuna huonon käytöksen, taustalla voi olla opitut väärät / ei-toivotut käytösmallit. Esimerkkinä vaikkapa koira, joka jännittää hihnassa kulkiessaan toisia koiria ja siksi haukkuu näitä. Muut koirathan menevät pois, jolloin käytösmalli on itseään ruokkiva. Tähän ei luonnollisestikaan auta se, että niitä muita koiria sitten tuputetaan siihen, koska sehän vain lisää pelkoa. Sen sijaan vastaehdollistamisella saadaan aikaan parempia vaikutuksia. Ja taas tutkimuksissa on todettu, että ennen käytöksen opettamista olevilla tilanteilla on oma osuutensa onnistumiseen. Koiran tulee olla vastaanottavaisessa mielentilassa.

Hormonit voivat vaikuttaa käytökseen.  Käytökseen vaikuttavia hormoneita on mm. oksitosiini, kortisoli, adrenaliini ja noradrenaliini, tyroksiini ja sukuhormonit. Varsinkin viimeisimpänä mainittu on lähes kaikille koiran omistajille tuttu. Adrenaliininkin vaikutus on tuttu kaikille.

Stressi – Pitkään stressaantuneessa tilanteessa olevan koiran kortisoili- ja adrenaliinitasot ovat jatkuvasti koholla. Koiran oppiminen vaikeutuu ja koira oppii vain pelkoa ja väistämistä, koirasta tulee mieleltään levoton. Hiljalleen tällainen koira alkaa reagoida yhä pienemmästä ärsykkeestä. Joillekin yksilöille pelkästään ihan peruselämä voi aiheuttaa stressiä ja mielestäni tällaisten koirien jalostaminen on eettisesti väärin. Järjellä ajatellen koira, joka joka päivä rähjää lenkillä vastaantuleville kehittää hiljalleen jatkuvan stressin. Jos koira joka lenkillä kohtaa kaksi koiraa tai muuta asiaa, joille se rähjää ja käy lenkillä 3 kertaa päivässä ja jokainen kohtaaminen nostaa sen stressitasot kaakkoon - ei koira voi yksinkertaisesti voida hyvin.

Stressi lyhytkestoisena on toki hyvä asia ja parantaa sekä koiran tarkkaavaisuutta että suorituskykyä. Ongelmat tulevat, kun tilanne jatkuu pitkään. Koiran elinympäristö voi olla monista syistä liian stressaava. Esimerkiksi saman perheen koirien väliset kahnaukset saattavat aiheuttaa äärettömän voimakasta stressiä.

Lisäksi koiran elimistö tuottaa erilaisia hermoston välittäjäaineita yksilöstä riippuen eri määriä. Näitä on yhdistetty erilaisiin käytöshäiriöihin
GABA on keskushermoston hermosolujen toimintaa jarruttava ja glutamaatti sen vastavaikuttaja eli nostava. Nämä on yhdistetty mm. impulsiivisiin aggressioihin.
Noradrenaliini säätelee mm. mielialaa
Dopamiini on noradrenaliinin esiaste ja stimuloi mm. kasvuhormonia
Serotoniini säätelee mm. mielialaa ja tunteita, unirytmiä, ruumiinlämpöä ja syömiskäytöstä.

Kipu! Kipua voidaan tarkkailla vain käytöksen seurauksena. Koiran aggression takana voi olla akuutti kipu tai kroonistunut kipu. Näihin liittyy myös muita käytöksen muutoksia esimerkiksi koiran liikkeessä, ruokahalussa, syömisessä. Kivun aiheuttaman käytöshäiriön voi todeta kokeilemalla koiralle kipulääkitystä (eläinkääkäriltä) ja tarkkailemalla koiran käytöstä.
Myös seuraavat tekijät voivat vaikuttaa koiran käytökseen 'huonontavasti' (koska me tulkitsemme sen huonoksi käytökseksi)
Aistien heikkeneminen – esimerkiksi näkö- tai kuuloaistin heikkeneminen saattavat lisätä koiran pelkoa, eroahdistusta tai muuta reaktiivisuutta.
Erilaiset sisätaudit joiden seurauksena esim. koiran sisäsiisteys voi kärsiä
Myrkytykset ja punkkitaudit voivat aiheuttaa erilaisia oireita, jotka vaikuttavat käytöshäiriöiltä, ilman että sitä ovat.

Pitäisi siis aina selvittää onko käytöshäiriön takana lääketieteellinen ongelma, ennen kuin ongelmaa aletaan hoitaa. Tähän antaa viitteitä, missä iässä, miten ja milloin ongelma on alkanut ja millaisena se ilmenee.

Mitä tiedetään?

Koirat, kuten muutkin eläimet, ovat perusluonteeltaan joko pessimistisiä tai optimisteja. Koirien ulospäin ilmaisemien tunteiden voimakkuus myös vaihtelee voimakkaasti roduittain.

Kurkkaus omaan ravinnelisäkaappiin

Koirilla on todettu yhteys tryptofaanin puutteen ja käytöshäiriöiden välillä. Määrän nosto veressä ja kohdeelimissä on kuitenkin haastavaa, sillä sekä maksa että veriaivoeste toimivat estäjänä sen imeytymisessä ravinnosta. Eikä määrän kasvattaminen ole aivan riskitöntäkään.
Natriumglutamaatti ja aspartaami toimivat aivojen toimintaa kiihdyttävästi. Natriumglutamaattia lisätään joihinkin ruokiin esim. joihinkin nakkeihin. Joillakin koirilla, joita minulla on ollut ovat selkeästi reagoineet näihin.
Oksidatiivinen stressi vaikuttaa mm.ikääntymiseen ja joihinkin sairauksiin.
Rasvahapoista DHA ja EPA vaikuttavat aivotoiminnan kehitykseen ja ylläpitoon – rasvahappolisä onkin hyvä. Kannattaa huolehtia rasvahapoissa siitä, ettei öljy ole hapettunut tai hapetu helposti. Mm. pumppupulloissa tilalle menee aina happea, joka hapettaa öljyn.

Ravintolisät, joista on joitakin tietoja jo
Activait – todettu edistävän oppimista ja muistia koirilla
Samylin – vähentää kognitiivista dysfunktiota
Melatoniini vähentää seratoniinin tuotantoa
Zylkene - vähentää ahdistusta
Calmexissa on L-teaniinia, joka vähentää mahdollisesti glutamaatin takaisinottoa ja lisää näin Gaban pitoisuuksia aivoissa
Serene-Um sisältää tryptofaania antioksidantteja ja hivenaineita
PetRemedy vaikuttaa ulkoisesti hajuaistin kautta ja sisältää mm. Valeriaanaa

Lääkitys?
Jos koiralla on pitkittynyt ja vakava käytöshäiriö, jonka syy ei ole lääketieteellinen esim. kipu, päästään parhaisiin tuloksiin, jos lääkitys aloitetaan mahdollisimman nopeasti ongelman alettua ja tämä yhdistetään koulutukseen (eli käytösmuokkaukseen) ja mahdolliseen koiran elinympäristön muokkaamiseen.
Umpimähkäisesti tähän ei kuitenkaan koskaan pitäisi lähteä!
Lisäksi tulee huomioida antidoping- säännöt.

Eettiset arvot?

Koiran elämän tulisi olla laadultaan sellaista, että koiran elämä on elämisen arvoista. Jos koiralla on siis jokin häiriö, olisi syytä miettiä tarvitsisiko koira lääkityksen.
Hyödyllisimpiä lääkeaineita koirilla käytöshäiriöihin  (tämän hetken valossa) ovat
Bentsodiatsepiinit – näillä voidaan laukaista paniikkia ja heikentää muistia. Esimerkiksi koiratappelun, jossa toinen koira tullut päälle, jäljiltä estää koiran huonon muistin syntymisen jälki ja näin myöhempi käytöshäiriö esim. pelkotilat.
Trisykliset masennuslääkkeet
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät
Noradrenaliinin takaisinoton estäjät
Noradenergiset ja spesifiset serotogeniset masennuslääkkeet

Nämä lääkeaineet eivät kuitenkaan ole täysin vaarattomia vaan mahdollisuus siihen, että koiralle tulee muita ongelmia on olemassa. Yleisimpinä näistä mm. muutokset ruokahalussa, oksentaminen, muutokset pupillien koossa, kohonnut syke jne.

Käytöshäiriö on elämänlaadullinen kysymys, johon tulee aina paneutua. Siihen, että lääkitäänkö koiraa vai ei ei saisi vaikuttaa antidoping säännöt.  

Jalostus

Jalostuksella tulee aina puuttua koiran käytösongelmiin. Koiran perittyihin taipumuksiin käytösongelmiin tulisi aina suhtautua todella vakavasti. Nämä ovat aivan yhtä lailla elämänlaatua heikentäviä tekijöitä kuin fyysiset sairaudet!
Perusrauhoittumisen opettaminen luonnollisesti on jokaiselle koiralle hyväksi ja omistajan tukeen turvautuminen. Koira kuitenkin väistämättä kohtaa elämässään ikäviä tapahtumia. Normaali koiralla on kuitenkin paketti siihen, että koira kykenee palautumaan näistä ikävistä kokemuksista!

Uutena vuotena julistetaan kovaan ääneen paukuttomuuden puolesta. Itse en raketteja käy ampumassa, mutta mielestäni olisi enemminkin syytä keskittyä koirien jalostamiseen siihen suuntaan, että ne kestävät tuon ammuskelun koiran elinaikana, joka tehdään lain puitteissa klo 18-02 kuin kieltämällä niiltä, jotka haluavat rahansa laittaa savuna ilmaan tämä kerran vuodessa tapahtuva ilo. Tämä, koska useat näistä samoista koirista, pelkäävät myös mm. ukkosta, monet muitakin kovia ääniä ja kolinoita. Luonnoneläimet sen sijaan varmastikin pelkäävät paukkuja, joten mieluummin siitä syystä voi miettiä rakettien ampumisen rajoittamista ym. vastaavista syistä.

Paukkuarkuus ja ääniarkuus rajoittaa voimakkaasti koiran elämää, sillä tällainen koira saattaa mennä totaaliseen paniikkiin ja paeta. Pelkkkä pelossa eläminenkään ei ole elämän arvoista!

Pelottava ajatus, että...

On hienoa, että koirien käytösongelmiin löytyy myös lääketieteellisiä apukeinoja. Missään nimessä, ja on mielestäni pelottava ajatus, että koirien jalostuksessa unohdettaisiin luonteen merkitys aivan arjessa, ajatuksella ’ei se haittaa, koska voidaan aina lääkitä’. Sellainen ajattelu ei koskaan, missään nimessä, saisi vallata koiramaailmaa edes pieneltä osin, koska henkisesti kärsivien koirien tuottaminen on eettisesti totaalisesti väärin!  Sen sijaan on hienoa, että on olemassa yhä enemmän tietoa, jolla koiria voidaan tarvittaessa auttaa tilanteessa, kun löröt on jo pöksyissä eli koira kärsii jostakin käytösongelmasta.

Useat paukkuarkojen koirien omistajista selittävät käytöstä säikähdyksellä. Säikähdyksestä johtuva paukkuarkuus on poiskoulutettavissa, mutta perinnöllinen ei ole. Perinnöllinen paukkuarkuus alkaa yleensä vasta vuoden – kolmen vuoden iässä. Sen sijaan vanhuuden paukkuarkuuteen saattaa liittyä kuulon alenemasta johtuvaa kipua, jota on todettu myös ihmisvanhuksilla. Hyvin monet kuitenkin selittävät nämä koiran säikähdyksellä, vaikka paukkuarkuus ensimmäisen kerran tekikin ilmaantumisen tuossa tilanteessa. Toki siis joskus voi olla kyseessä säikähdys. Joidenkin rotujen kohdalla jo kuitenkin neljä koiraa kymmenestä on paukkuarkoja, niin se kertoo jo karua kieltään näiden tilanteesta.

Koirien jalostuksessa ulkomuodon jalostaminen on helpompaa kuin hyvin luonteiden. Koska ulkonäkö on helpommin arvioitavissa kuin luonne, joka väkisinkin värittyy katsojan näkökulmasta. Joidenkin rotujen kohdalla olisi mielestäni nyt jo kiire keskittyä rodussa oleviin luonneongelmiin kuten hermorakenteen heikkouteen, paukkuarkuuteen, arkuuteen, erilaisiin pelkotiloihin, liialliseen impulsiivisuuteen. Olisi syytä viimeistään oppia ymmärtämään, miten paljon koira kärsii peloista, jatkuvasta ylivirittyneisyydestä jne.

Liikunnalla, jossa koira saa vapaana juosta metsämaastossa, on tutkimuksissa selvästi todettu koiran käytöshäiriöitä vähentävä vaikutus. Jospas siis lähdemme lenkittämään koiriamme!

 Mielestäni jokaisen koiran oikeus on elää ilman jatkuvaa pelkoa ja omata niin terve rakenne kuin terve päänuppi, joka kestää pienet koettelemukset elämässä.

Kuinka koira oppii? Osa 2

Jatkoa artikkeliin: Kuinka koira oppii? Osa 1

LRS?

Kun koiralle on opetettu jotakin asiaa, johon on liitetty vihje (käsky) ja sitä on harjoiteltu / ollaan harjoittelemassa eri paikoissa, on aika ryhtyä tekemään myös erottelua. Erottelu tarkoittaa, että  koiran tulisi osata erottaa opeteltu vihje muista vihjeistä. Eli jos koiralle sanotaan istu, tarkoittaa se istu - ei maahan.  Usein koiran tehdessä tällaisen virheen harjoituksissa näkee vain toistettavan käskyn uudelleen.

Sen sijaan tässä vaiheessa hyväksi avuksi tulee LRS  (Least Reinforcing Scenario), jota kannattaa kokeilla.

Idea LRS:ssä on, että väärän toiminnon kohdalla jatketaan, mitä itse nyt sattuikin olemaan tekemässä.
Eli koiran olisi tullut tehdä käskystä kieppi ja koira tekeekin istumisen,  ei toimintaan reagoida vaan jatketaan mitä nyt oltiinkaan itse ikinä tekemässä ja parin sekunnin jälkeen annetaan ihan uusi vihje esim. 'koske', joka tarkoittaa käteen koskemista. Tämän vaihtoehtoisena annettavan tehtävän tulee olla koiralle entuudestaan tuttu ja todella paljon harjoiteltu. Koiran tulisi siis tehdä tämä vaihtoehtoinen tehtävä 98% varmuudella.

LRS:n käyttämistä varten tarvitaan harjoiteltavan vihjeen lisäksi siis ainakin kaksi muuta toimintoa, joista kummankin pitäisi olla aika hyvällä mallilla.

Väärän toiminnon jälkeen ohjaaja siis jatkaa 1-3sek, mitä nyt tekikin. Tämän jälkeen antaa uuden täysin eri toiminnon. Jos siis kaivelen nenää jatkan sitä, jos raavin päänahkaa jatkan sitä, jos taas tuijotin koiraa jatkan sitä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta siis vain sen pari - kolme sekuntia. Sen sijaan, että toistaisin tämän jälkeen uudelleen käskyn, sanonkin koiralle uuden käskyn esim. 'koske' (joka siis on koiralla tosi vahva toiminto).  Käteen kosketuksesta palkitaan ja treeniä jatketaan normaaliin tapaan. Tämän jälkeen voin siis jatkaa harjoitusta esimerkiksi juurikin sanomalla uudelleen 'kieppi'.

LRS on siis tarkoitettu tilanteisiin, joissa koira 'osaa' jo asian hyvällä tasolla eli koulutusvaiheessa 'erottelun' kohdalla. Puhtaasti sheippausvaiheessa ohjaaja voi olla passiivinen ja ohjaajan ollessa hiljaa koiran tulisi kuitenkin jatkaa aktiivisena.
Kun tämäkin toimii, eli erottelu sujuu voidaan tehtävä ottaa mukaan muihin liikkeisiin. Tokihan sen voi ottaa jo aiemmin, mutta silloin yleensä tarvitaan apuja.

Koulutus edelleen eteenpäin

Kun tehtävä on rakennettu vaiheeseen, jossa koira oikeasti osaa sen, saa koira enää satunnaisesti siitä palkkion.

Kun eri tehtäviä on rakennettu useampia edellä mainituin tavoin ensin kokonaisiksi liikkeiksi, on aika siirtyä rakentamaan liikekokonaisuuksia. Tässäkin käytetään satunnaistamista. Välillä koira saa palkkion yhden liikkeen, kolmen liikkeen, kahden liikkeen jne. jälkeen. Välillä sitten ihan vain jonkin halutun liikeosasen jälkeen.  Tällöin oivana apuna toimii esimerkiksi etäpalkkio.

Siinä vaiheessa, kun koira osaa jotakin useamman tehtävän verran ja kokonaisina liikkeinä (puhun nyt esimerkiksi tokosta, koiratanssista, PK-lajeista, nomesta jne.) kannattaa siirtää (pyrkiä ainakin siirtämään) koira tekemään enemmän laumavietin alle eli työskentelemään ohjaajalle, koska tämä vietti ei kylläänny samalla tavoin kuin muut. Koira kuitenkin on laumaeläin ja sillä on olemassa laumavietti.

Tässä joutuu tekemään työtä ja aluksi saattaa tuntua että koiran viretila laskee ja toiminto heikkenee. Kannattaa kuitenkin kokeilla sillä pitkässä juoksussa se on toimivaa ja koiran into nousee kyllä sieltä. Pitkäkestoisessa työssä koiralla alkaa muutoin helposti tulla ongelmia, kun palkkiota ei tulekaan ja se ei jaksa odottaa sitä. Koira sen sijaan saa kiitoksen ohjaajalta. Eli tässä kohtaa nyt vähän hämäävästi puhuin, koska tuleehan se palkkio, mutta se palkkio on ohjaajan kehut ja rapsutukset ja hyväksyntä eli kaikki ne, jota koiralle saa ottaa mukaan suoritukseen, koska ohjaajaa ei yhtälöstä täällä poisteta.

No voiko koiralle sitten kertoa koskaan, jos se tekee väärin?

 
Mielestäni koiralle voi kertoa, mutta vasta, kun se oikeasti, oikeasti osaa asioita, että nyt teit väärin ja kehua heti taas, kun korjaa oikeaan suuntaan. Tässä taas olennaista on se, että koira varmasti osaa asian eikä vain 'osaa sitä omistajan omassa päässä'. Koiralle, joka ei osaa, on turhaa mäkättää siitä, ettei se osaa. Silloin opetetaan. 

Jotta päästään siihen, että koira haluaa työskennellä ohjaajalle, tehtävän itsessään pitää olla koiralle myös palkitsevaa. Hyvällä koulutuksella koiralle saa opetettua ei niin luonnollisia asioita myös mukavaksi. Toko on tästä hyvä esimerkki.
Laumavietillä toimiminen ei varmastikaan luonnistu kaikilta ohjaajilta ja joissain tehtävissä sen saa esiin helpommin. Esimerkiksi metsästys ja paimennus ovat asioita, joissa ei nakkia osaavalle koiralle tarvitse olla tuputtamassa, koska yhteistyö ohjaajan kanssa on palkitsevaa.
Laumavietti toimiakseen tarvitsee myös sujuvan arkielämän koiran kanssa. Sillä tulee olla kaikki edellytykset toimimiseen eli pohja-asioiden tulee olla osaamisen lisäksi kunnossa.

Esimerkiksi aivan liian täynnä virtaa olevalta koiralta, joka siis on saanut liian vähän liikuntaa totaalisen hyvää käytöstä on turha odottaa - ensin isoimmat virrat liikuttamalla pois. Aikuisemmalla voi odottaa enemmän itsehillintää. Toisaalta tähän loppuvaiheeseen pääsyyn kuluu väkisinkin aikaa, jolloin koirakin on siinä kasvanut.

Eikö koiralle siis koskaan saa sanoa, että teit väärin, jos se ei osaa kaikkea?

Jos koira on tekemässä jotakin, mitä en koskaan ikinä milloinkaan halua sen tekevän ja yllätän sen jotakin sellaista tekemästä, tasan tarkkaan puutun siihen. Esimerkiksi, jos koira on jyrsimässä sohvaa ja sen siitä yllätän niin sanon, että 'Hei, mitä sä oikein puuhaat' ja todennäköisesti taputtelen käsiäni.
Jos kyse olisi aikuisesta koirasta, (näin ei onneksi koskaan ole käynyt), miettisin mikä on mennyt pieleen. Pentukoiran kanssa taas keskeytän tuon toiminnon ja hetken kuluttua annan sille jotakin muuta jyrsittävää.
Jos tassut on pöydällä, niin sama homma. Mietin myös, kannattako mitään jättää aluksi reunalle niin, että se on siinä suuhun poimittavana.
Jos homma on tapahtunut, kun en ole paikalla, niin homma on menetetty siltä kerralta. Oikeastaan fiksumpaa on ensin opettaa koira olemaan pienemmässä tilassa, jos ei ole mahdollisuutta vahtia ja kasvattaa sitten tilaa. Ja ainahan ei ole mahdollisuutta, kun yksinoloakin pitää treenata.

Ylipäätään koiralle on helpompaa opettaa asiat tekemään oikein, kun korjata vääriä toimintamalleja eli opettaa vanhan tilalle uusia.

Tämä oli tiukka tiivistelmä uusien asioiden opettamisen kulusta ja kaikkiin osiin sisältyy paljon vivahteita. Tässä ei siis ole käyty ollenkaan läpi ongelmakäytöksiä ja niiden kouluttamista vaan puhtaasti uusien asioiden opettamisen kulkua.

Treeni-iloa!

Kuinka koiran koulutus etenee? Osa 1

Tavoitteeni koulutuksessa on selkeä, ohjaajan kanssa iloisesti ja innokkaasti, mutta tarkasti työskentelevä koira, joka nauttii annettujen tehtävien tekemisestä.

Kouluttaminen alkaa aina suhteen rakentamisella. Koiran tulee osata luottaa ohjaajaansa ja koiran tulee nauttia ohjaajansa kanssa tekemisestä. Pentukoiralla pääpaino on siinä, että se oppii elämään siinä ympäristössä, jossa se tulee elämään ja oppii talon tavat. Koiran tulee oppia tarkkailemaan ohjaajaansa, jolla on tarjota kaikenlaista kivaa. Ohjaajan tehtävä on oppia tuntemaan koiransa, mistä se pitää, mitkä ovat juuri sen yksilön vahvuudet.
Tämä ei tarkoita, ettei treenattaisi, vaan sitä, että koiralle tarjotaan erilaisia oppimiskokemuksia, käydään erilaisissa paikoissa, tutustutaan erilaisiin asioihin ja eletään elämää.

Jotkut käyttävät pentukoiran kanssa paljon aikaa puhtaasti rauhoittumisen opettamiseen. Toki koiralla tulee olla kyky rauhoittua, mutta arvostan koiraa, joka on aktiivinen ja tarjoaa toimintoja, kun ohjaaja muuttuu passiiviseksi. Näin ollen mielummin keskityn virran suuntaamisen haluttuihin toimintoihin kuin siihen, että yritän muokkata nuorta koiraa olemaan jatkuvasti hillitty. Pidän vilkkaista koirista, joilla on kuitenkin hyvä keskittymiskyky.
Näen jatkuvan rauhoittumisen opettelun koiraa passivoittavana jopa stressitasoa nostavana, koska vilkkaalla koiralla on tarve liikkua ja tutkia ympäristöään ja tarvitaan vapaa-aikaa myös höntsäämiseen. Tästä on edellisessä blogikirjoituksessa.
Tavoitteena omilla koirillani on tehdä koira itse aktiiviseksi ja yritteliääksi, kun itse olen passiivinen. Eli mitä passiivisempi olen itse, sitä innokkaammaksi koira tulee. Tämä taas toimii kokeissa varsinkin ylemmissä luokissa kiitollisesti.
Tällälailla tehdessä koiran pitää olla itse aktiivinen tarjoamaan eri toimintoja ei lösähtää heti makaamaan, kun omistaja istahtaa paikoilleen. Vihjeestä sitten rauhoitutaan olemaan. Lyhyesti koira saa olla treenissä vilkas ja sen tulee vain pyynnöstä osata asettua paikoilleen, ei tarjota löhöilyä ensisijaisena toimintona.  Jos haluaisin rauhallisia koiria, valitsisin yksinkertaisesti valmiiksi rauhallisen rodun ja pentueesta rauhallisen yksilön. Rauhoittua pitää osata kotona sisällä ja autossa matkustaessa eli tulee sitäkin opetettua.

Jos koira on luonteeltaan impulsiivinen ja sen keskittymiskyky on puutteellinen, voi toki olla hyväkin laittaa pääpaino rauhoittumisen ja itsehillinnän opetteluun ja tehdä näitä tukevia vaihtelevia harjoitteita. Näin, jotta koiran elämä olisi miellyttävämpää.

Pidän siitä, että koira on koulutettaessa aktiivinen osapuoli. Tästä syystä pyrin tekemään paljon asioita sheippaamisella eli käytän toiminnan merkitsemistä. Kuitenkin pohjimmiltaan koulutusideologiani on opettaa asioita koirille niin, että asian oppiminen on koiralle mahdollisimman yksinkertaista. En siis halua olla ns. metodikouluttaja eli puhtaasti metodin vuoksi kouluttaisin jollakin tietyllä tavalla. Näin ollen tehtävästä riippuen käytän myös houkuttelua tai jos jokin asia tulee helposti luonnostaan ja tehtävä heti pakitsee koiraa, mennään pelkällä positiivisella palautteella eli kehuilla tai sitten tehtävän jotakin pientä osaa erikseen sheipataan. Esimerkkinä tästä vaikkapa nouto, jonka voi hyvin rakentaa ihan vain kantamisen kautta, jos koira tykkää kannella esineitä.

Koiran koulutuksessa ihan pohjalla on  kolme olennaista asiaa, joita ei heti mieltäisi koulutukseen kuuluvaksi. Näistä kirjoitin jo oman artikkelin ja näitä ovat koiran terveys, ravinto ja elinolosuhteet. Ilman näiden osa-alueiden hyvää hoitoa koulutuskin ontuu.

Arkielämä mennään pitkälti meillä kehujen varassa opettelulla ja resurssien hallinnalla. Käytännössä siis kauniisti oven edessä istumalla ja siinä katsekontaktin ottamisella pääsee ulos jne. Tässä siis toiminto on tuo istuminen yhdistettynä kontaktin ottamiseen ja palkkio ovesta ulos pääseminen. Tokihan toisinaan koirat saavat jonkin muunkin palkkion.

Toiminnan merkitseminen

Kun puhutaan ihan koulutuksesta ja sellaisten asioiden opettamisesta, jotka voisi nimetä tempuiksi, mennään seuraavalla kaavalla. (Käytännössähän kaikki tokoliikkeet ovat temppuja siinä missä joku kieppi, kieriminen ja pyynnöstä valojen sammuttaminen tai vaikkapa ohjatusti damin nouto.)

Ensin koiralle opetetaan ehdollisuma tiettyyn merkkiin. Merkki voi olla naksutin tai sana. Olennaista merkissä on että se toistuu kerrasta toiseen samanlaisena, on helposti käytettävissä ja ääni poikkeaa ympäristöstä. Haluttuun merkkiin luodaan ehdollistuma esim. naksaus naksuttimsesta = makupala, Zip - sanasta seuraa leikkihetki.

Syöminen rauhoittaa koiraa ja siksi pidän tästä varsinkin alkuopetuksessa.  Minulla on vilkkaita koiria ja haluan niiden tekevän työn kuitenkin keskittyneesti, vaikka innokkaasti. Tokihan tähän vaikuttaa aina tarjolla olevan namin laatu ja paikka jossa ko. namia on tarjolla. Kotona useimmille koirille kelpaa heikommatkin palkkiot kuin suuressa häiriössä. Erittäin halutut namit nostavat kierroksia.
Zip  ja Jes- merkit taas meillä ennakoivat leikkihetkeä. Leikkiminen taas valitaan koiran mukaan, mutta joka tapauksessa se on viretilaa nostava.
Jo ehdollistaessa nämä tunnetilat otetaan mukaan. Koiran kanssa istutaan rauhallisesti naks ja palkkio. Koiran kanssa leikitään - zip ja lelu tulee leikkiin mukaan.

Viretila huomioon jo ennen opettamista 

Kun sitten koulutus aloitetaan, tehtävästä riippuen halutaan heti joko korkeampaa viretilaa tai matalampaa virettä. Esimerkiksi luoksetulossa, koiran tullessa ohjaajaa kohti, viretilan tulisi luonnollisesti olla korkeampi kuin paikallamakuussa. Muista, että koiran viretilaan vaikuttaa se, milloin koira on viimeksi syönyt. Nälkäinen koira on innokkaampi työskentelijä.

Optimaalisesti koiran viretilan tulisi olla oikea jo, kun asian kouluttaminen aloitetaan, sillä koira liittää tämän tunnetilan opeteltavaan asiaan. Tästä syystä paikallamakuuta ei kannata ottaa ensimmäisinä kertoina heti harjoittelun alkuun. Ja koiran taas ei kannata olla väsynyt kun tehdään luoksetuloja ensimmäisiä kertoja.
Pitää siis tietää, mikä missäkin tilanteessa olisi optimaalinen viretila. Jos siis noutajan pentu on kauheilla kierroksilla ei ole fiksua aloittaa riista / noutoharjoittelua, vaikka koiran toivotaan myöhemmin toimivan nopeasti. Tämä siis jos koira luonnostaan nauttii kantamisesta. Ensin, vaikkapa liikunnalla vähän virtaa alemmaksi ja sitten treenaamaan.

Tässä sitten edellisen palkkioiden ja pohjalla olevan viretilan lisäksi toimitaan ohjaajan eleillä, äänellä ja olemuksella. Luoksetulossa olen aina todella iloinen, ääni korkeampi ja omatkin eleet terävämmät. (Huomautus tähän, pienen pennun ja varovaisemman koiran kanssa luonnollisesti vähemmän terävät eleet).
Myös palkkion antamisessa tyyli vaihtelee halutun tehtävän mukaan. On sitten kyse lelusta tai makupalasta sen voi heittää kopiksi, antaa kädestä, heittää maahan / lattialle, antaa koiran saalistaa. No namit sujahtaa kurkusta alas, kun taas lelua voi kantaa. Jne.
Merkki tarvitaan siihen, että palkitsemisesta saadaan oikea-aikaista. Aikaa palkita koiraa oikeasta suorituksesta on vain 0,5 - 0,8sekuntia, joten tätä varten tarvitaan merkki, jotta hetket saadaan poimittua oikea-aikaisesti.

Ja tähän sitten vielä päälle palkkion suunta. Palkkion suunnalla on merkitystä koiran oppimisen kannalta. Palkkion tulisi opetettaessa tulla liikkeeseen sopivalta suunnalta.
Lisäksi palkkion tulee olla se, jota koira odottaa.
Palkkioita tulisi kuitenkin olla erilaisia, koska koira kyllääntyy yhteen palkkioon nopeasti 20 samanlaisen jälkeen.

Ensin koiralle opetetaan tempun alkeet

Naksutellessa eli sheippaamalla koira saa itse keksiä, miten saa palkkion aivan pienen pienistä paloista alkaen. Tällöin koiralle merkitään vain hetket, kun se tekee oikein. Pienet palat tarkoittavat sitä, että tehtävä pilkotaan niin pieniin osasiin, että koira saa palkkion vähintään 5 sekunnin välein.
Eli esim. kiepissä koira katsoisi hieman vasempaan naks ja palkkio, josta sitten hiljalleen sen pää kääntyy enemmän sitten liikahtaa vasen tassu jne. Kunnes lopulta päästään kokonaiseen kierrokseen.
Tämän apukeinona käytetään  siis myös palkkion suuntaa. Koira katsoo vasempaan  - naks ja palkkio, joka annetaan / heitetään vasemmalle.

Seuraavaksi koiran pitää tehdä isompi liike palkkion saadakseen - kunnes päästään kokonaiseen kieppiin. Kun koira alkaa tarjota kokonaista kieppiä, on aika lisätä vihje eli käsky. Tämä voi olla verbaalinen käsky, paikkaan liittyvä, tiettyihin vaatteisiin liittyvä tai käsimerkki. Pääasia on, että koira ymmärtää, mikä tuo vihje on.

Opetusvaiheessa siis kerrotaan vain, kun koira tekee oikein. Hetkiä, jolloin koira tekee asian väärin, ei kerrota.
Toisinaan törmää kirjainlyhenteeseen NRM. NRM eli No Reward Marker tarkoittaa, että koiralle kerrotaan aina myös, kun se tekee myös väärin. Eli koiran katsoessa tai kääntyessä oikeaan sille sanottaisiin esim. 'höp' tai 'oho' , kun tavoite on kääntyä vasempaan.
Pohja-ajatus tässä on, että leikki meinisi vähän kuin kylmää - kuumaa -leikissä. Tämä kuitenkin on tutkimuksissa todettu selvästi huonommaksi oppimisen kannalta kuin pelkästään oikeiden ratkaisuiden merkitseminen.
NRM on siis huono opetattaessa koiralle uutta asiaa, koska tavoite on aktiivisesti työskentelevä koira, jolla on itseluottamusta. Koiran tulee oppia, että on ok tehdä 'virheitä'. Tämä ei tarkoita, ettei koiralle koskaan sen elämässä kerrota, kun se tekee asioita väärin. Tässä tuntuu olevan pieni virheymmärrys, josta tulee seuraavassa blogikirjoituksessani.

Minulla on olemassa myös 'merkki' siihen, että koira jatkaa yrittämistä. Jos koira hyvistä yrityksistä huolimatta tuntuu jumahtavan, käytän ilmaisua 'yritä vaan'. Tämä on sellainen tapa jonka olen ottanut käyttöön vähän tahattomasti. Se kertoo koiralle, että palkkio on kyllä tulossa ja tekemisen suunta on oikea.


Kuin koira on oppinut asian niin, että siihen on lisätty vihje eli käsky (suullinen tai muu), koiralle annetaan palkkio vain vihjeen jälkeen tehdystä kiepeistä ei niistä joita se oma-alotteisesti tarjoaa. Tässä vaiheessa viimeistään, tehtävän harjoittelu aloitetaan myös muualla ja erilaisissa häiriöissä. Vaatimustasoa alennetaan uudessa paikassa ja häiriössä tarvittava määrä koiran reaktioita lukien.
Satunnaistamisen kautta (eli koira ei tiedä, milloin palkko tulee) tehtävään lisätään kestoa tai / ja toistojen määrää.

Koiran osatessa asian jätetään naksutin pois tehtävästä, mutta palkitsemista jatketaan vielä niin, että koira saa tehtävästä palkkion silloin tällöin.

Kiepin opettamisessa naksuttelun sijaan koiralle voidaan opettaa sama asia kädellä ohjaamalla, josta sitten käsi asteittain häivytetään, käyttämällä kosketuskeppiä jne. Mutta onnistuneeseen koulutukseen, palaset etenevät muutoin samalla tavalla. 
Olennaista koulutuksessa on, että koiralla on aina realistiset mahdollisuudet onnistua tehtävässä.
Lisäksi treenissä on aina olemassa alku ja loppu. Kun treeniä vielä jatketaan tauon jälkeen sanon koiralle tauko, kun treeni loppuu on se vapaa ja koira saa puuhailla, mitä ikinä sitten haluaakaan.

Kerrataanpa siis vielä:
1) Huomioidaan koiran viretila. Tulee olla riittävän keskittynyt.
2) Valitaan palkkio ja merkki tehtävän mukaan
3) Aloitetaan sinnekin päin tyylisistä yrityksistä.
 3b) tiheä palkitseminen, hyvällä palkkiolla
 3c) lyhyet treenipätkät
4) Hiotaan tehtävä valmiiksi, poistetaan mahdolliset avut, joita ei ole tarkoitus jättää osaksi tehtävää.
5) Lisätään vihje eli käsky, palkitaan vain vihjeen jälkeisistä suorituksista
6) Yleistetään tehtävä eri paikkoihin
7) Satunnaistetaan palkitseminen
Tähän asti on asia on useimmille selvää.
Tehtävä valmis? Ei vielä. Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa...


Koulutukseen sisältyy edellä olevien asioiden lisäksi vielä muita tärkeitä osa-alueita, mutta niistä myöhemmin lisää. 
Olennaista koulutuksessa on, että koiralla on aina realistiset mahdollisuudet onnistua tehtävässä. Ja onnistumisista pitää todella osata nauttia! Treeni-iloa!

Mikä tekee koiran onnelliseksi?

Koiran onnellisuus on monen tekijän summa. Kuitenkin peruspalikat on kaikille samat.
Arvojärjestyksessä laittaisin ne suunnilleen näin:

1) Terveys
2) Ravinto
3) Elinolosuhteet ja sosiaaliset suhteet, lajinomaiset tarpeet
4) Aktivointi, treenaaminen

Ihan ensimmäinen ja mielestäni tärkein tekijä koiran onnellisuuden takana on terveys. Jos koira on jatkuvasti kipeä jostakin, se ei yksinkertaisesti ole onnellinen. Miten onnellinen sitä itsekään on silloin kun on flunnssassa, selkä kipeänä... Pitkään jatkuessaan kipu ja huono terveys vie iloa elämästä. Terveyden sisälle laitan myös ulkoisesti näkyvän terveyden. Esimerkiksi huonosti hoidettu turkki saattaa aiheuttaa kipua, liian pitkät kynnet aiheuttavat kipua. Koira ei aina näytä kipuaan, mutta sen mieliala laskee. Terveyteen laitan myös koiran henkisen kapasiteetin. Koira, jolla esimerkiksi on jatkuvia pelkotiloja ei näytä onnelliselta koiralta.

Toiseksi tulee ravinto. Tähän sisältyy sekä ravinnon laatu että sen määrä. Jos koira on hyvin laiha, aliravittu se ei jaksa enää innostua, se ei leiki, sillä on paha olla. Jos taas koira on aivan ylilihava se ei jaksa innostua, se ei taaskaan leiki tai se ei vain pysy muiden mukana. Tämä taas vaikuttaa sen onnellisuuteen esimerkiksi siihen, ettei se jaksa olla sosiaalinen. Molemmat sekä aliravitsemus että liikalihavuus vaikuttavat pitkässä juoksussa terveyteen.
Jos koiran syömä ravinto on vääränlaista, sillä on puutostiloja tai allergioita tai muita ongelmia kuten jatkuva närästys tai ripuli, ne taas vaikuttavat sen onnellisuuteen.

Kolmanneksi tulee sen elinolosuhteet.
Kuinka paljon liikuntaa, erityisesti vapaana olemista koira saa. Kuinka paljon koira saa olla ja kulkea omistajansa kanssa yhdessä. Onko sillä lajikumppaneita edes kavereina, jotta sen kyky puhua koiraa sujuvasti säilyy.

Tämä ei tarkoita, että koiria on pakko olla vähintään kaksi tai että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia muita koiria ulkona vaan sitä, että ollakseen onnellinen, sillä tulee olla edes yksi leikkikaveri jota se tapaa usein.

Elinolosuhteisiin negatiivisesti voi vaikuttaa myös koiran ympäristössään kokema stressi. On se sitten perheen ihmisten jatkuva huonotuulisuus, mutta myös esimerkiksi jatkuva meteli. Vaihtoehtoisesti liika yksinolo tekee hallaa. Iso stressitekijä on myös koiraperheen koirien väliset huonot suhteet. Koirat pyrkivät rauhaan. Jos koira joutuu elämään alituisessa pelossa, se kärsii. Onnellisten koirien elämään ei kuulu tappelut! Jos niitä tapahtuu, omistajan tulee tehdä ratkaisut, jotta näiltä konflikteilta vältytään.
Elinolosuhteisiin liittyy myös koiran mahdollisuus toimia laji- ja rotutyypillisellä tavalla. Koiran tulee saada olla koira!

Neljänneksi laittaisin onnellisuuteen vaikuttauttavaksi tekijäksi treenaamisen. Positiivisessa mielessä tehty järkevä treenaaminen ei koskaan tee koiralle huonoa. Treenaaminen yhdessä omistajan kanssa vahvistaa koiran suhdetta omistajaansa. Omistaja oppii luottamaan koiraansa, oppii tuntemaan koiraansa, oppii hallitsemaan koiraansa. Ja laumavietin omaava koira saa tuntea olevansa tärkeä osa porukkaa. Koira oppii, että sillä on merkitystä.
Toisinaan ihmiset havahtuvat kouluttamaan koiraansa vasta, kun käsillä on ongelma. Ilokseni olen ollut huomaavinani tässä vuosien kuluessa muutosta positiiviseen suuntaan. Koiria koulutetaan enemmän ja positiivisemmin. Jos koiraa ei kouluta, eikä sille tarjoa aktiviteetteja se joko tylsistyy tai alkaa keksiä omaa puuhaa. Jos koiralle ei ole koskaan kerrottu, miten sen halutaan toimivan ei se myöskään voi toimia halutulla tavalla. Treenaamisen ei pitäisi olla luksusta vaan jokaisen koiran oikeus.
Neljännelle sijalle tämä kuitenkin jää, sillä ilman edellä mainittuja palikoita - tämä palikka ei toimi kunnolla. Ja koira kestää kyllä treenaamattomia aikoja onnellisena huomattavasti paljon pidempään kuin puutetta tai epäkohtia edellisissä osissa.

Monta asiaa varmasti jäi pois. Onnellisia hetkiä onnellisten koirien kanssa!